Ahokkalan Nuva.

Huuskon Santeri jättää terveisensä näin blogin muodossa tällä kertaa pienenä iltatyönä. Olen nuoriso-ja vapaa-ajan ohjauskoulutksessa oleva nuori mies jonka on joku saattanutkin jo tässä ajan myötä bongatakkin vähän millon mistäkin( pitkä tukka, vähän pelottavan näköinen sälli, stetsoni päässä [siis hattu] liikuskelemassa kenties Joensuun tai ehkäpä jopa tuolta Paiholan Ahokkalan koululta päin ja vielä helpommin sen iltapäiväkerhon tiloista näin arkisin keskipäivän tienoilla. Tosiaan olen ollut siellä jo pienen hyvän tovin ja voin iloiseksi yllätykseksi sanoa että aika on mennyt siivillä. Kun astuin taloon ja katselin ympärilleni niin vähän kauhistelin tilojen kokoa, sillä ne olivat jokseenkin totuttua pienemmät. No ennakkoluuloisena tiedän että siinä on oltava joku juju ja olihan siinä (en ole vielä keksinyt sitä, mutta kaikki omalla ajallaan ja painollaan [ylipaino on ylivoimaa] joten unohdin mietteeni ja aloin odottelemaan perhosten pörräten parin kuukauden ajan olevan työ parin tuloa. Ai että se oli pitkä tunti...  no kun tämä sälli viimein saapui niin pahin jännitys raukesi kuin taika iskusta. Pete sai sellaisen rennon tunteen itselleni että pystyi jopa olemaan ihmisiksi ja hänen pelotellessa ryhmästä ja kertoessa vähän itsestään minä vaan varmistuin että tästä voi tulla jotain mahtavaa. En ollut väärässä...
Lapsiin tottui nopeasti ja nimetkin oppi yllättävän rivakkaan (minulla on surkea nimimuisti ja unohdan helposti vasta käydyt asiat) ja mikään muukaan ei ole vielä jaloiltaan alta pyyhkäissyt. Tätä työtä tehdässään tuntee löytävänsä itsensä aina vain uudelleen ja varmemmin siihen tulokseen että tätä voisin tehdä ihan leipä työnäni. Olen saanut tutustua niin moneen huippuun ihmiseen,  ihanaan lapseen että aikuiseen tämän Topin aikana etten osaa muuten kuvailla.
Muutenkin olen ollut ihan satasella mukana siinä mitä tehdään ja kuinka aina tulla paremmaksi ohjaajaksi. Kun työ jaksoni alkoi 22.2.16 niin siitä asti tähän päivään saakka olen ollut kuin työskentelisin taivaassa. Niin siitä asti kun tulen koulunpihaan, juttelen välituntivalvojien kanssa sen pienen hetken, siitä valmistaudun päivän koitokseen ja päivän viimeisille metreille kun olen astumassa bussiin olo on mahtava. Hassua sanoa että Toppini aikana tylsintä ja ikävintä ovat olleet jopa omaksi yllätykseni lomat. Olisin mielluummin niitten ihanien muksujen kanssa piirtämässä, juttelemassa, potkimassa palloa tai vaikka rikkomassa jäätä että saadaan puro virtaamaan vettä pois kaukalosta kuin istua kotona. Aika menee niin nopeasti että vähän pelottaa ettei se loppuisi ihan vielä kesken. Kiitos kaikille tähän mennessä. KIITOS.    T: Santeri Huusko.

Uusia koirakavereita eläinmediassa!

Media-eläin kerhossa on tänä keväänä jännittävä meininki, sillä kerholaiset tuovat omia lemmikkejään vierailulle kerhoon, hellittäviksi ja hyvää mieltä tuomaan. Lisäksi kerholainen opettaa toisille uusia asioita esimerkiksi lemmikin ruuasta, rodusta, hoidosta ja koulutuksesta. Pari ihanaa eläintä on jo kerinnyt käydä meitä moikkaamassa ja alla on kerholaisten kertomana pienet esittelyt niistä!

        Reika

MOI! 

TÄNÄÄN ELUKKA MEDIAS OLI KOIRA NIMELT REIKA,SEN ROTU OLLA JACKRUSSELIN TERIERI. SE OLLA SÖP.Ö.
 SIL OL  RURSKET PILKKUI JA MYOS MUSTIIIII. SE OLLA TOS  PIEN.

 

                Martta

Martta on rodultaan landseer. Se on suuri, valkomusta vesipelastuskoira. Se vieraili kerhossamme  18.2.16. Martta oli innokas ja tottelevainen koira. Martta näytti meille monta erilaista temppua. Martta oli todella söpö ja aktiivinen.